Johtoryhmän blogi: kunnanjohtaja - Kuntatalous sakkaa rumasti
pe huhtik. 12 12:48:00 2024
Kunnat ovat viime viikkoina julkistaneet vuoden 2023 tilinpäätöstietoja. Tulokset ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä, ja kuntatalous saavutti tasapainon viiden vuoden tauon jälkeen. Kuntaväki ei ole kuitenkaan rynnännyt toreille juhlimaan, sillä hyvät luvut perustuvat keskeisiltä osin poikkeuksellisiin kertaeriin, vuodelta 2022 vuodelle 2023 siirtyneisiin 1,4 miljardin euron suuruisiin verotilityksiin eli niin sanottuihin sote-uudistuksen verohäntiin. Ilman näitä poikkeuseriä kuntien ja kuntayhtymien talous olisi ollut pahasti pakkasella. Kunnissa on palattu tilanteeseen, jossa oltiin ennen koronavuosia ja valtion runsaskätisiä koronatukia. Vuosi 2018 oli kuntataloudessa heikko ja 2019 historiallisen surkea: peräti 2/3 kunnista teki alijäämäisen tuloksen.
Vuodesta 2024 on tulossa kuntataloudelle vaikea, ja eri arvioiden mukaan kyyti kylmenee entisestään tulevina vuosina. Vuoden 2025 talousarvioita aletaankin valmistella kylmä hiki jo valmiiksi otsalla. Kuntien kustannuksia kasvattavat erityisesti kallis palkkaratkaisu 2022-2025, ostoihin kohdistuva yleinen hintatason nousu, tuen tarpeen kasvu varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, hallituksen toimet palveluiden laadun parantamiseksi ja moninaiset investointipaineet sekä kiinteistöihin ja infraan kohdistuva korjausvelka. Samaan aikaan kuntien tulopohja hapristuu: verotulot kertyvät alavireisessä suhdanteessa heikosti ja valtion suhteellinen osuus lakisääteisten palvelujen rahoituksesta supistuu vuosi vuodelta. Kuntien kukkaronpohjat alkavat näkyä, ja monen pohjassa pilkottavat jo ensimmäiset reiät.
Synkkenevä taloustilanne rassaa, mutta luovuttamisen sijaan kunnat ovat tarttuneet tomerasti toimeen. Talouden sopeuttamisohjelmia valmistellaan eri puolilla maata. Näin myös Kempeleessä, jossa käyttötalouden sopeuttamistarve on arvioitu suunnitelmakaudella vähintään 5-6 miljoonaan euron suuruiseksi. Summa vastaa reilun prosentin veronkorotusta. Kunnan onkin harkittava entistä tarkemmin, mitä palveluja tuotetaan ja minkä tasoisena toimintaa järjestetään. Haastetta ei helpota tieto siitä, että Kempeleessä palvelut tuotetaan lähes poikkeuksetta jo nyt muuhun kuntakenttään nähden tehokkaasti. Oikotietä talouden tasapainon saavuttamiseen ei kuitenkaan ole. Keinovalikoimassa ovat Kempeleessäkin niin kulukasvun hidastaminen, tulopohjan vahvistaminen kuin investointien karsiminen.
Talouden sopeuttamistoimien etsiminen, toimista päättäminen ja päätösten toimeenpano koettelevat kuntien sietokykyä ja mittaavat viranhaltija- ja luottamushenkilöorganisaatioiden päätöksentekokykyä. Sopeuttamispäätökset tulevat näkymään monin tavoin kuntalaisten arjessa ja kukkarossa. Kempele osallistikin taannoin myös kuntalaiset sopeuttamistalkoisiin mukaan. Asiaa koskevaan kyselyyn vastasi lähes 300 kuntalaista. Vastausten kirjo oli odotetusti lavea, mutta useampia mainintoja saivat muun muassa investointien karsiminen, asiakasmaksujen ja veroprosentin korottaminen, kotihoidon kuntalisän poistaminen, johtajien ja henkilöstön vähentäminen, luottamushenkilöiden seminaarireissujen karsiminen ja kokouspalkkioiden alentaminen. Viranhaltijat ja valtuutetut jatkavat sopeuttamiskeskusteluja läpi kevään, ja yksittäiset toimet valmistellaan päätöksentekoon kuluvan vuoden aikana ja osana tulevan vuoden talousarvioprosessia.
Talouden tervehdyttäminen edellyttää jokaiselta kunnalta omaa aktiivisuutta taloudenpidossa ja vastuunkantoa päätöksenteossa. Tämän lisäksi valtion on huolehdittava täysimääräisesti osansa lakisääteisten palvelujen rahoittamisesta. Juurisyy kuntien talousahdinkoon on alati paisuvassa julkisessa sektorissa ja pahenevassa rahoitusepätasapainossa kuntien ja valtion kesken. Lainsäätäjän on pidättäydyttävä kaikista kuntien kannettavaksi tulevista uusista velvoitteista, tehtävistä ja lisäkustannuksista, sekä purettava jo säädettyä normikuormaa yhteistyössä kuntakentän kanssa. Kuntatalouteen tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja vakautta, eikä jo valmiiksi epäsuhta rahoituspohja kestä yhtään lisäleikkausta. Kriisitietoisuuden luulisi olevan Arkadianmäellä hyvällä tasolla, sillä lähes jokainen kansanedustaja istuu myös kotikuntansa valtuustossa, useat myös hyvinvointialueiden vastaavissa.
Matti jää pysyvästi kuntakukkaroiden riesaksi ilman kokonaisvaltaista kuntatalouden arviointia, perusrahoituksen uudistamista ja rahoitustason tarkistamista. Kansalaiset tarvitsevat jatkossakin peruspalvelut, ja niistä lailla turvattu palvelulupaus on valtion ja kuntien yhdessä kestävällä tavalla kannettava. Toimilla on kiire, sillä nykymenolla sini kuntakasvoissa alkaa tummeta ja happi loppua. Jos ratkaisut venyvät, eikä ilmakanavia saada pian avattua, alkaa syntyä peruuttamatonta vahinkoa. Siinä häviävät kaikki, ja koko Suomi.
Tuomas Lohi
Kunnanjohtaja, FT