Ilmaista teatteria MUTTA EI HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ

Helsinkiläinen näyttelijä ja ohjaaja Iida-Maaria Lindstedt kertoi teatterin ja luonnon suhteesta Kempeleen lukion kansainvälisyysviikoilla. Aikoinaan Ranskassa elämänsä ensimmäisen lehmän nelivuotiaana nähnyt Lindstedt testasi lukiolaisten luontosuhdetta monin tavoin. Lähes kaikki viime torstain tuoligallupkysymykset tuottivat saman tuloksen: luonto on lähellä lakeudella eläneitä.

Kansainvälisyys oli läsnä muutenkin kuin ranskalaisina lehminä. Pietarin Teatteriakatemiasta valmistunut Lindstedt loihti yleisön eteen välähdyksiä venäläisestä teatterikulttuurista. Maassa, jossa on erittäin vahva teatterihistoria, on paljon asioita, joita teatterissa ei edelleenkään voi tai saa tehdä. Kaikki ei voi tulla näkyviin.

Kempeleen lukion tämänvuotinen kansainvälisyysteema, ihmisen luontosuhde, valtasi suurimman osan esityksestä. Lindstedt on ollut mukana lukuisissa projekteissa, joissa toteutetaan ekologista taidetta. Lavasteet ja rekvisiitta luodaan paikalta löytyvistä materiaaleista, eikä esityksestä saa jäädä jälkeäkään esityspaikalle. Niinpä Samuli Paulaharjun novellin papilla on puupalasta tehty raamattu ja Shakespearen Lady Machbetin linnana komeilee okrankeltainen teltta.

Hailuoto-teatterifestivaaleilta tuttu Lindstedt pitää itseään hieman idealistina, mitä tulee luonnon pelastamiseen. Mutta hänen mielestään kysymys on asenteista. Vaikka yksi ihminen ei voikaan pelastaa luontoa, moni ihminen yhdessä voi vaikuttaa muidenkin asenteisiin. Ja luontosuhde näkyy myös teatterissa. Monissa projekteissa on tavoitteena tehdä kansalle ilmaista teatteria, mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Sekä teksti että puitteet kunnioittavat luontoa.

Lindstedtin mukaan se, joka kantaa vastuuta ympäristöstä, välittää myös muista ihmisistä.