Luontorunoretki
Kun Kempeleen lukio lähti maanantaina kuopiolaisen kirjailijan ja runoilijan Jouni Tossavaisen opastuksella tutustumaan luontorunouteen, kyseessä ei todellakaan ollut mikään teddykarhujen huviretki vaan tutkimusretki runolajin lähteille. Alkuverryttelyksi muisteltiin viimeisimpiä yo-kokeita, niiden Teemu Mannista ja Tytti Heikkistä, mutta liikkeelle päästiin vasta, kun Katri Valan Runokirjeestä löydettiin sarana, ja ovi metsään aukaistiin Risto Rasa -avaimella: “Tiskaako toukka vieläkin astioita?”
Claude Lévi-Straussin hunaja ja tupakka rinkan sivutaskussa astelimme luontorunon alkulähteille ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, ja sitten viivähdimme hetken Bashōn ja sammakon seurassa vanhalla lammella 1600-luvun Japanissa. Tällä etapilla eteemme avautui huikea näkymä luontorunouden, maisemamaalauksen ja kalligrafian perustavanlaatuisesta yhteydestä, kuvasta ja sanasta. John Ashbery uhkasi viedä vaellukseltamme pohjan pois toteamalla vuonna 1977: “Et voi sanoa sitä enää noin.” Joku ryhtyi pohtimaan, onko luonto runossa vai runo luonnossa. “Luonto on voimaa, luonnetta”, totesi oppaamme, “mutta Töölössä asuu luonnon idea, joka lopulta voittaa, kun tehdään päätöksiä.”
Metsässä moikkasimme Kari Aronpuroa, Markku Paasosta ja Mikko Rimmistä, mutta emme ehtineet ruveta heidän kanssaan poetry slamille ennen kuin jo suunnistimme Andreas Maierin kotiseudulle ja Merete Mazzarellan lapsuuteen. Kesken kaiken kuulimme Ai Weiwein huikkauksen Helsingin taidemuseosta: ”Twitter on runouden täydellinen muoto!” Lopulta löysimme kolmannelle polulle luontorunouteen, ja sen polun varrella, liekovarpion ja tunturihapron arktisilla mailla Enontekiön Lapissa tapasimme Nils-Aslak Valkeapään.
“Nykyään meidän pitää kysyä toukalta, mitä se tuntee, kun me sanomme sen tiskaavan astioita”, Tossavainen toteaa retkemme loppupuolella. Syntyy väistämättä kommunikoinnin ongelma, mutta on myös uusia ajatustapoja, ratkaisuja, joten kaikki voikin olla mahdollista. Retki päättyy toiveikkaasti Tossavaisen runokuvaan: “rastaan tsik srii piste tai pilkku loppu kuuntelen”.
