Johtoryhmän blogi: elinvoimajohtaja – PKC:n tarina ja sen opit
Muutama vuosi sitten Kempeleen kuntakeskustasta purettiin vanha teollisuusrakennus. Harva ehkä pysähtyi miettimään, millainen merkitys tuolla rakennuksella ja sen seinien sisällä toimineella yrityksellä oli koko kunnalle. Toimitila oli alun perin rakennettu vuonna 1969 Nokian tytäryhtiö Pohjolan Kaapelin johdinsarjatehdasta varten. Sen tarina on tärkeä pala Kempeleen elinkeinohistoriaa – ja sisältää oppeja myös tähän päivään.
Tehtaan ensimmäisenä toimintavuotena työntekijöitä oli reilut 40. Hyvän johtamisen ja ripeän kansainvälistymisen myötä kasvu oli kuitenkin nopeaa. Vuonna 1979 tehtaan kokonaisvahvuus oli jo 465 palkansaajaa, ja huippu saavutettiin vuonna 1988, jolloin Kempeleen tehtaalla työskenteli yli 900 ihmistä. Tämä on yhä suurin määrä, jonka yksityinen yritys on koskaan työllistänyt Kempeleessä.
1990-luvun lama iski rajusti myös kuntaamme, ja kaapelitehdas joutui irtisanomaan noin 70 prosenttia henkilöstöstään. Se oli monelle perheelle raskasta ja epävarmaa aikaa – ja samalla muistutus siitä, kuinka haavoittuvaa yrityksen menestys voi olla.
Kempeleen johdinsarjatehdas fuusioitiin vuonna 1981 Nokia Kaapeliin, ja vuonna 1990 yhtiöittämisen myötä nimeksi tuli Nokia Johdinsarjat Oy. Kun Nokia vuonna 1994 päätti keskittyä telekommunikaatioon, johdinsarjaliiketoiminta myytiin. Yrityksen toimiva johto osti sen omistukseensa ja alkoi määrätietoisesti kehittää toimintaa eteenpäin. Horisontissa alkoi jälleen näkyä valoa.
PK Cables -nimellä toiminut yhtiö listautui keväällä 1997 Helsingin pörssiin ensimmäisenä pohjoissuomalaisena yrityksenä. Se oli merkittävä hetki paitsi yritykselle myös koko alueelle.
Hurjaa kasvua – ja laskua
Uudella vuosituhannella kansainvälistyminen kiihtyi entisestään. Vuodesta 2000 alkaen yhtiö tunnettiin nimellä PKC Group Oyj. Samana vuonna valmistuivat uudet toimitilat Lentokentäntien varteen. Yli 20 000 neliömetrin kiinteistö Vihikarissa on yhä yksi Kempeleen suurimmista rakennuksista – vain Zeppelin on sitä suurempi.
Pörssiyhtiö laajeni voimakkaasti muun muassa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin sekä uusille asiakas- ja markkinasegmenteille. Vuonna 2009 PKC ilmoitti sulkevansa Kempeleen tehtaansa ja irtisanovansa noin 250 työntekijää. Johdinsarjojen valmistus ei enää ollut Suomessa kannattavaa. Osa toimihenkilöistä jatkoi kuitenkin yrityksen palveluksessa, ja vuonna 2017 PKC:n talon katolle nousivat Mothersonin kyltit yritysoston myötä.
Kempeleen keskustasta ponnistanut yhtiö on nykyään siis osa kansainvälistä Motherson-konsernia, joka työllistää maailmanlaajuisesti yli 200 000 ihmistä ajoneuvoteollisuuden alihankkijana. Vaikka valmistus lähti, tarina ei päättynyt – se vain jatkui muualla.
Entisen tehtaan aluetta kutsutaan yhä Teknosentterin alueeksi historiansa vuoksi. Tulevaisuudessa se muuntuu asuinalueeksi, jonne on kaavoitettu useita kerrostaloja. Kaavasta löytyy myös historiaa henkiviä nimiä: Kaapelikuja, Piuhapolku ja Vilmin puisto. Lauri Vilmiä voikin pitää yhtenä alkuperäisen kaapelitehtaan keskeisistä mahdollistajista.
Voisiko PKC:n monistaa?
Pohjolan Kaapeli ja PKC ovat olleet merkittävä osa Kempeleen kehitystä. Lukuisat perheet saivat sieltä elantonsa, kunta verotuloja ja alueelle rakentui vahvaa teollista osaamista. Tämän päälle on ollut hyvä rakentaa uutta kasvua. Siksi on perusteltua kysyä: voisimmeko saada aikaan uusia ”kaapelitehtaita”?
Tiivistäisin ajatukseni kolmeen tekijään: tontit, ilmapiiri ja vetovoima. Kunnan tehtävänä on varmistaa, että yrityksille on tarjolla laadukkaita tontteja oikeilta sijainneilta. Yhtä tärkeää on yritysmyönteinen ilmapiiri ja sujuvat lupaprosessit. PKC:n toimitilojen rakentaminen Lentokentäntien varteen oli aikanaan erinomainen esimerkki ketterästä ja ennakkoluulottomasta päätöksenteosta.
Kolmantena tekijänä on osaajien juurruttaminen kuntaan. Laadukkaat palvelut, koulutusmahdollisuudet, viihtyisät asuinalueet ja monipuoliset harrastukset houkuttelevat ihmisiä muuttamaan ja jäämään.
Loppujen lopuksi elinvoima syntyy ihmisistä. Yritykset eivät kasva tyhjiössä, vaan osaajien, perheiden ja yhteisöjen keskellä. Hyvät tyypit tekevät kunnasta hyvän paikan elää – ja juuri siksi Kempeleestä on tullut se Kempele, jonka me tänään tunnemme. Ja ehkä juuri sieltä, jostain yllättävästä nurkasta, kasvaa vielä seuraava suuri tarina.
Miia Marjanen
elinvoimajohtaja
