Kunnan elinvoima ei synny itsestään
Kempeleen valtuusto teki huhtikuussa ison ja historiallisen päätöksen: kunta lähtee yhdessä Limingan ja Oulun kanssa mukaan valmisteluun, joka huipentuu lähijunaliikenteen käynnistämiseen kaksoisraiteella vuonna 2031.
Päätös on johdonmukainen jatko raideliikenteen viimevuosien kehitysaskelille alueella: Kempeleen asema avattiin henkilöliikenteelle vuonna 2016, valtio tekee 200 miljoonan euron kaksoisraideinvestoinnin välille Liminka-Kempele-Oulu vuosina 2026-2031 ja Oulun rautatieaseman laiturit nykyaikaistetaan ja matkustajien sekä muiden kulkijoiden reittejä alueella parannetaan reilulla 30 miljoonalla eurolla vuosina 2026-2029. Lisäksi ainakin Liminkaan ja Iihin toteutetaan uudet junaseisakkeet lähivuosina kuntien ja valtion yhteistyönä.
Lähijunaliikennekysymys on kirvoittanut Kempeleessä, Oulun seudulla ja laajemminkin vilkasta keskustelua niin kuntalaisten, päättäjien kuin asiantuntijoidenkin keskuudessa. Kritiikin keskiössä on ollut huoli erityisesti taloudesta, matkustajavolyymeista ja liikennöinnin toimivuudesta. Vasta-argumentteja esittäneet ovat nähneet raideliikenteen hyödyntämisen puolestaan uudeksi kunnan ja alueen elinvoimaa tukevaksi ja saavutettavuutta parantavaksi hankkeeksi. Tällaisten hankkeiden varaan rakentuu pitkässä juoksussa potentiaali uusista tulonlähteistä. Junaliikenne luo uusia mahdollisuuksia kunnan ja seudun kehittämiselle, mikä näkyy aikanaan myös tuottopuolella. Tällaisia ovat muun muassa maankäytön tehostuminen, maanarvon nousu, tonttimyynnin ja rakentamisen vilkastuminen, asukkaiden ja yritysten veto- ja pitovoiman parantuminen sekä eri verotulolajien kasvu.
”Elinvoimainen kasvukunta” on ollut strategisen Kempele-sopimuksen tavoiteasetantaa yhteen punova punainen lanka läpi vuosikymmenten. Kunta on onnistunut myös elämään tätä käytännössä todeksi. Muutaman tuhannen asukkaan maaseututaajamasta on kypsynyt lähes 20 000 asukkaan energinen yritys-, palvelu- ja asutuskeskittymä. Yli 90% kuntalaisista on valmis suosittelemaan kuntaa muualla asuville kavereilleen, ja 85% kunnan työntekijöistä on valmis suosittelemaan kuntaa työpaikkana muualla työskenteleville tuttavilleen. Jo nämä luvut kertovat, että paljon on kunnassa päätetty ja tehty vuosikymmenten aikana oikein. Etunoja on kannattanut.
Kempeleellä on ollut vahvaa imua niin asuinkuntana, yritysten sijaintikuntana kuin työssäkäyntialueenakin. Kunta on ollut houkutteleva, se on uskaltanut katsoa eteenpäin ja päättäjiltä on löytynyt rohkeutta tehdä niin peruspalveluja vahvistavia kuin elinvoimaa tukeviakin investointeja läpi historian. Jokaisen päättäjäpolven päätöksentekokykyä on koeteltu kiperilläkin kysymyksillä. Kustannukset ovat toisinaan hirvittäneet, etenkin silloin, kun vaikutuksia, saatikka tuloja ei ole osattu kovinkaan täsmällisesti ennustaa. Mutta päätöksiä on aina saatu aikaan, ja hyvä niin. Tulevaisuuden kannalta suurin riski olisi jäädä paikalleen.
Kunnan elinvoima ja positiivinen ilmapiiri eivät ole vain mielikuvakysymyksiä, vaan ne määrittävät hyvin konkreettisesti kunnan tulevaisuutta. Elinvoima ei synny itsestään ja odottelemalla, vaan yhteisvaikutuksena sarjasta erilaisia ja erikokoisia päätöksiä eri aikoina. Elinvoima näkyy arjessa – siinä, millaisena kunta koetaan paikkana elää, tehdä työtä ja rakentaa tulevaisuutta.
Pitkällä aikavälillä kunnan tärkein elinvoimatekijä ovat ihmiset. Se, että kuntaan halutaan muuttaa, kunnassa viihdytään ja kuntaan jäädään. Arjen sujuvuus on monelle ratkaisevaa. Laadukas kasvatus- ja koulutus, asukkaiden hyvinvointia edistävät rakenteet, toimiva yhdyskuntarakenne, monipuoliset
liikenneyhteydet ja hyvä saavutettavuus, erilaiset asumisen vaihtoehdot ja viihtyisä ympäristö vai-kuttavat suoraan siihen, millaisena kunta näyttäytyy. Mikään näistä ei synny sattumalta, vaan pitkä-jänteisellä suunnittelulla, valinnoilla ja päätöksillä.
Elinvoima syntyy myös työstä ja yrittämisestä. Yritykset ja työpaikat luovat hyvinvointia, verotuloja ja uskoa huomiseen. Kunnan rooli on mahdollistaa – tarjota sujuvaa palvelua, tontteja, ennakoitavaa päätöksentekoa ja avoin, yritysmyönteinen ilmapiiri. Parhaimmillaan kunta toimii kumppanina, joka kuuntelee ja rakentaa edellytyksiä kasvulle.
Ehkäpä merkityksellisin elinvoimatekijä on kuitenkin ilmapiiri. Luottamus, avoimuus ja arvostava vuorovaikutus vaikuttavat siihen, miten päätöksiä tehdään ja miten muutoksista selvitään. Hyvä ilmapiiri ei poista vaikeita ja mielipiteitä jakavia kysymyksiä, mutta se mahdollistaa niiden ratkaisemisen yhdessä. Kempeleessä toimintakulttuuri on ollut pitkään arvostava, osallistava ja eteenpäin katsova. Tämä on lisännyt osallisuutta, yhteishenkeä, vastuunottoa ja keskinäistä luottamusta – asioita, mitkä ovat kaikkea muuta kuin itsestään selviä.
Kunnan elinvoiman taustalla on aina myös taloudellinen kestävyys. Tasapainoinen kuntatalous antaa liikkumavaraa investoida tulevaan ja turvata palvelut myös muuttuvissa oloissa. Taloudellista tehokkuutta ja vaikuttavuutta on alati vaadittava, ja se edellyttää toisinaan tiukkaakin ravistelua. Pelkkään säästämiseen ei voi kuitenkaan juuttua, vaan on oltava myös rohkeutta katsoa pidemmälle ja kykyä tehdä päätöksiä, joilla tuetaan alueen elin-, veto- ja pitovoimaa pitkässä juoksussa. Kempele on onnistunut 2000-luvulla pitämään pääsääntöisesti sieraimet vedenpinnan yläpuolella, vaikka talous on ollut tiukalla ja isot investoinnit ovat kuntaa viime vuosina vauhdilla velkaannuttaneet.
Kunnan elinvoima rakentuu arjen teoista ja kokemuksista, yhteistyöstä ja yhteisestä suunnasta. Kempeleessä on totuttu olemaan notkeita, hakemaan ratkaisuja, toimimaan yhdessä, sitoutumaan tehtyihin päätöksiin ja vaalimaan positiivista ilmapiiriä kimuranteissakin kysymyksissä. Yhdessä on pidetty huolta siitä, että kunta kehittyy ja aina on jotain uutta, mitä odottaa. Näin on nytkin. Jo ennen kuin pääsemme hyppäämään lähijunaan, meillä on mahdollisuus hypätä aurinkojärveen, sillä ainutlaatuinen Zeniitin ranta avataan yleisölle vuonna 2029. Rohkea ja elin-, veto- ja pitovoimaa vahvistava tulevaisuusinvestointi sekin.
Hyvä kasvaa Kempeleessä!
Tuomas Lohi
Kunnanjohtaja