Johtoryhmän blogi: kunnanjohtaja – Kun viitasammakko haastaa kasvua
Kempeleessä valmistellaan parhaillaan kahta kaavapäivitystä, joiden taustalla on merkittäviä yritysinvestointeja. Alueet on kaavoitettu jo vuosia sitten teollisuus- ja yrityskäyttöön, ja ne ovat osin myös jo rakentuneet kaavan mukaisesti. Kunta on rakentanut alueille infrastruktuurin, yritykset ovat tehneet suunnitelmia ja investointeja, ja nyt valmistelussa olevat miljoonainvestoinnit toisivat alueille edelleen satoja uusia työpaikkoja.
Uusimpien hankkeiden etenemiselle on kuitenkin ilmaantunut pieni, mutta juridisesti varsin vaikutusvaltainen haastaja: viitasammakko (Rana arvalis). Päivitetyn luontoselvitysten perusteella toisella kaava-alueella rakennetun infrastruktuurin seurauksena on muodostunut ympäristöä, jonka arvioidaan soveltuvan viitasammakolle. Itse sammakkoja alueelta ei ole löydetty, mutta luontoselvityksen mukaan niitä saattaa alueelle tulla. Varovaisuusperiaatteen mukaan työt on pysäytettävä, päivitystä kaavaan ei voi hyväksyä. Toisella kaava-alueella viitasammakoita puolestaan löytyi kaavoitetuilta yritystonteilta. Ei siis luonnontilaisena, vaan rakennetun infran seurannaisena. Tämäkin alue on nyt oletettavasti pelistä pois. Viitasammakoille on annettava elämisen ja kutemisen rauha.
Itkettäisi, jos ei naurattaisi. Ensin kunta kaavoittaa pitkän ja perusteellisen valmistelun ja vahvan lainsäädännön ohjaamana yritysalueen, jossa muun muassa luontoarvot kartoitetaan pieteetillä. Sitten kunta rakentaa kaavoitetulle alueelle kalliisti tiet, ojat, valaistuksen ja muun infran investointeja varten. Sitten toivotaan kädet ristissä, että paikalle ehtivät yritykset ennen nopeasti lisääntyviä viitasammakoita. Jos jälkimmäinen, investoinnit jäävät isolla todennäköisyydellä tekemättä, tontit tyhjiksi ja työpaikat syntymättä. Rahat olosuhteiden luomisesta menevät pohjattomaan Kankkulan kaivoon. Eikä vain Kempeleessä, sillä saman haasteen kanssa painivat kunnat eri puolilla Suomea. Onko meillä tähän todella varaa?
Viitasammakko ei ole Suomessa harvinaisuus. Päinvastoin lajia esiintyy lähes koko maassa ja sen uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen. Suomen Lajitietokeskuksen mukaan viitasammakko on paikoin jopa tavallista sammakkoa runsaslukuisempi. Silti viitasammakon juridinen suoja on vahva. Se kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Siksi tarvitaan selvityksiä siitä, mikä kaava-alueen tosiasiallinen merkitys lajille on. Selvittäminenkään ei ole yksinkertaista. Viitasammakon tunnistaminen on yksiselitteisesti mahdollista vain kutuaikaisen ääntelyn perusteella, joten havaintojen tekeminen on sidoksissa oikeaan vuodenaikaan, olosuhteisiin ja sattumaan. Kyse on vuosikellossa parin viikon aikaikkunasta, silloinkin korvan on oltava herkkänä erityisesti illan kähmeessä.
Luontoarvot pitää ottaa vakavasti, kuten Kempeleessä on totuttukin tekemään ihan normaalina osana kunnan kaavaprosesseja. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa törmäpääskyhotellin toteuttaminen matkailukohde Zeniitissä ja ajokaistojen erotteluratkaisu Komeetantiellä, jolla turvattiin ekologinen kulkuyhteys linnuille ja lepakoille. Ratkaisu lyhensi eläinten yhdellä kertaa suojatta ylitettävää katuosuutta, ja puusto nosti lintujen ja lepakoiden lentokorkeutta siten, etteivät ne ajaudu ajoneuvojen eteen.
Luontoarvojen vaalimisen rinnalla yhtä selvää täytyisi olla myös sen, että investoinnit, työpaikat ja kuntien mahdollisuudet rakentaa kasvua otetaan vakavasti. Kunnille kyse on elinvoimasta, yrityksille aika on rahaa. Investointipäätös ei talvehdi sammakon tavoin pohjamudissa odottamassa seuraavaa selvitys- tai suunnittelukierrosta. Jos kaavoitus, luontoselvitykset ja mahdolliset lupamenettelyt venyvät pitkiksi, investointitahti hidastuu ja ne jäävät surkeimmassa tapauksessa kokonaan tekemättä. Pahimmillaan kuntaan jää laadukas, mutta tyhjyyttään kumiseva kaava, turhaan rakennettu infrastruktuuri ja hyvin dokumentoitu sammakkopesue, tai mahdolliselle sellaiselle otollinen olosuhde.
Kyse ei ole luonnonsuojelun ja kasvun asettamisesta vastakkain. Molempia tarvitaan. Kysymys on siitä, kuinka järjestelmästä tehdään ennakoitava, oikeasuhtainen ja riittävän notkea. Yrityksen ja kunnankin pitäisi voida kohtuudella luottaa siihen, että yrityskäyttöön kaavoitetulle ja sitä varten rakennetulle alueelle voidaan myös investoida. Jos tämä luottamus horjuu, kysymys ei koske enää vain yksittäistä kuntaa. Se koskee koko Suomen investointiympäristön uskottavuutta. Luontoa pitää suojella, mutta myös kaava-alueiden aiempi käyttötarkoitus, tehdyt yhteiskunnalliset investoinnit ja hankkeiden merkitys työllisyydelle ja kasvulle on voitava ottaa tulkinnoissa huomioon.
Viitasammakkoa tilanteesta on turha syyttää. Se ei tunne luonnonsuojelulakia, EU:n luontodirektiiviä, Kempeleen elinvoimatavoitteita tai tiedä olevansa osallisena miljoonaluokan investointihankkeessa. Me ihmiset olemme ihan itse säätäneet lait, laatineet säännöt ja rakentaneet menettelytavat. Siksi meidän käsissämme on myös valta huolehtia siitä, että luonnonsuojelu ja yhteiskunnan kehittäminen voidaan sovittaa fiksusti yhteen. Maalaisjärjen käyttöä tulisi lisätä, Suomessa hyvin yleisen viitasammakon erityissuojelu ei tähän järkeen mahdu. Ylivarovaisuus ja kireät lain tulkinnat tekevät hallaa niin investoinneille kuin luonnonsuojelulle, ja niiden ympärillä käytävälle keskustelulle. Se ei ole kenenkään etu.
Tuomas Lohi
Kunnanjohtaja
