Johtoryhmän blogi: talousjohtaja – Kuntien yhteistyölle stoppi
Kunnat ovat tehneet yhteistyötä jo vuosikausia mm. talous- ja henkilöstöhallinnon ja tietohallinnon palveluiden osalta ns. inhouse-yhtiöiden muodossa. Juhlapuheissa kuntien yhteistyöasioita nostetaan esiin, mutta yhteistyön luominen kuntien välille monestakin eri seikasta johtuen on hyvin haastavaa. Kerrankin siinä on onnistuttu näiden palveluiden osalta. Nyt hankintalain uudistuksella valtio on estämässä tämän kuntien yhteistyön, mikä harmittaa niin vietävästi.
Kempele hankkii talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut ja suurelta osin myös tietohallinnon palvelut inhouse-yhtiöiltä. Näissä inhouse-yhtiöissä on mukana valtavat määrät kuntia ja hyvinvointialueita sekä niiden omistamia yhtiöitä, minkä seurauksena omistusosuudet jäävät usein varsinkin pienemmillä kunnilla hyvin pieniksi, yleensä alle prosenttiin. Nyt hankintalaissa ollaan asettamassa tälle yhteistyölle 10 %:n minimiomistusraja.
Yhtiöiden laaja omistuspiiri on mahdollistanut näihin yhtiöihin laajat resurssit ja skaalaedut, joista Kempeleenkin kokoinen kunta voi vain uneksia ilman tällaista yhteistyön muotoa. Yhtiöiden palvelut ovat olleet kustannustehokkaat ja riittävän hyvät, vaikka tosin myönnettäköön, että aina ei olla oltu aivan kehityksen aallon harjalla, mutta taso on ollut riittävä. Toimintaan on oltu tyytyväisiä. Yhtiöiden ympärillä on ratkottu yhdessä erilaisia ongelmia laajasti, myös laajemmin kuin vain hankittavien palveluiden osalta.
Kun tällainen yhtiömuotoinen laajan yhteistyön muoto ollaan estämässä, kunnat ovat alkaneet etsiä uusia viritelmiä yhteistyön mahdollistamiseksi. Keskusteluissa ovat nousseet esiin mm. erilaiset kuntayhtymämallit. Näissä kuitenkin jouduttaisiin luomaan raskas ns. kunnallinen hallinto valtuustoineen palveluiden ympärille. Lisäksi näissä malleissa todennäköisesti mukana olevien kuntien porukka jäisi pieneksi. Tämän myötä suhteelliset kustannukset kasvavat ja toiminnan pienuudesta johtuen henkilö- ja järjestelmäriskit kasvavat merkittävästi. Tästä huolimatta näitä virityksiä valmistellaan, mikä kertoo siitä, että yhteistyölle on tarvetta.
Vaihtoehtona yhteistyölle on markkinoilta kilpailuttaminen. Haasteena on se, että esim. talous- ja henkilöstöpalveluiden osalta markkinaa ei käytännössä ole. On vain yksittäisiä toimijoita, jotka ovat hoitaneet kuntien asioita. On totta, että kunnankin taloudessa debet ja kredit ovat samoilla puolin kuin yrityksilläkin, mutta kuntiin liittyy useita poikkeavia piirteitä kuten esim. opettajien erilainen palkkajärjestelmä, tulojen kertyminen verorahoituksesta, suuret vuotuiset investoinnit ja tästä seuraavat vaatimukset kirjanpitoon sekä valtiolle tapahtuvat automaattiset raportoinnit. Joka tapauksessa kuntien erityispiirteet edellyttävät yksityisiltä palveluntarjoajilta kehitystyötä, minkä kunnat joutuvat käytännössä maksamaan. Tietohallinnon osalta markkinoilta kilpailuttaminen johtaa palveluiden pirstoutumiseen, mikä heikentää kunnan tietoturvaa näinä kriittisinä aikoina, jolloin valmiusasioita pitäisi pyrkiä päinvastoin parantamaan. Alustavien arvioiden mukaan molempien sekä talous- ja henkilöstö- sekä tietohallinnon palveluiden kokonaiskustannukset kasvavat, kun ne kilpailutetaan markkinoilta.
Hankintalain muutosta odotetaan kuumeisesti. Siirtymäajoista on ilmeisesti tulossa niin lyhyet ja epäselvät, että käytännössä ratkaisuja joudutaan tekemään jopa jo tämän kevään aikana hyvin niukoilla tiedoilla. Asiat saadaan kyllä ratkaistua aikaa myöten, mutta suuria kysymysmerkkejä on ilmassa. Ainut mikä on varmaa, että nykyisenlainen laaja yhteistyö kuntien välillä päättyy ja tältä osin siirrytään pelkkiin juhlapuheisiin, mikäli hankintalain uudistus toteutuu.
Juho Leppänen
Talousjohtaja
